20.12.2018

SARIN MATKAKERTOMUS

 

Hei,

olimme mieheni Arin, Markuksen ja Sambiasta kotoisin olevan Gaiuksen kanssa lähetysmatkalla Malawissa sekä Mosambikissa. Matka oli vain viikon mittainen, mutta ehdimme sinä aikana kokea valtavasti ihmeellisiä asioita.

Noin 24 tunnin matkustamisen jälkeen saavuimme Malawin pääkaupunkiin Blantyreen, jossa majoituimme paikallisen pastorin ja hänen perheensä kotiin. Vastaanotto oli todella lämmin ja ihmeellinen. Minulle matka oli ensimmäinen Afrikassa ja ihastelinkin luontoa, mm. mango puita ja jokapuolella olevia maissiviljelyksiä. Tie pastorin kotiin oli afrikkalaiseen tapaan kuin “lehmäpolku”.  Auto pomppi tiellä kuin vuoristoradassa. Jo se oli elämys.

Hyvien yöunien jälkeen lähdimme aikaisin aamulla Nsanse kylään, jossa saimme pitää kokouksen paikallisen pastorin avustamana. Kokous oli täynnä afrikkalaista tanssia, kovaäänistä laulua ja todella reipasta ilmaisua! Kylä oli elämys sinänsä, samoin kuin pastorin koti, jossa odotimme ennen kokouksen alkua. Olin kuin Liisa Ihmemaassa. Kaikki oli niin erilaista kuin Suomessa. Vessana toimi takapihalla oleva muutamien metrien syvyinen reikä maassa ja paikalliset naiset kokkasivat meille ateriaa kuistilla kärpäsien seurassa! Ihmisiä oli joka puolella, ja missä tahansa liikuimmekin, olimme nähtävyys! Muita valkoihoisia ei juurikaan näillä seuduilla näkynyt. Kokous oli voimallinen ja saimme iloiten lähteä taas tien päälle.

Autonkuljettajamme sekä oppaamme Alinafe kuljetti meidät Shrire joelle, jossa majoituimme lähetyslauttaan. Olimme lautalla kolme ikimuistoista yötä. Ilma oli todella kuuman kostea. Me suomalaiset totesimme, että ehkä ei kannata käydä suihkussakaan, koska vaatteet kastuvat kuitenkin koko ajan. Jo pelkkä saapuminen lähetyslauttaan oli aikamoinen jännitysnäytelmä. Ylitimme joen puusta tehdyillä kanooteilla, jotka olivat todella kiikkeria. Jännittyneenä rukoillen ylitimme joen, jotta pääsemme turvallisesti lautalle ilman krokotiilien väliintuloa! Onnistuimme hyvin! Matkatavaratkin säilyivät kuivina perille.

Lautalla asumisemme aikana saimme ylittää Shire joen ja pääsimme Mosambikin puolelle pitäämään kyliin kokouksia. Ensimmäisenä päivänä kävelimme reilun tunnin Lampiao -kylään. Kylässä oli aistittavissa noituutta ja kaikenlaista väärää paljontaa.  Pidimme kokouksen luottavaisin mielin, että Jumala kyllä voitelee meidät julistamaan, vapauttamaan ja parantamaan ihmisiä. Ja näin todella tapahtui! Kokous oli aivan ihmeellinen! Lapsia oli paikalla todella paljon ja jokainen kokouksessa olija kuunteli hievahtamatta mitä meillä oli kerrottavaa. Kyläläiset ovat todella janoisia ja nälkäisiä Jumalan Sanan puoleen. Rukousta haluavia riitti pitkäksi jonoksi asti. Miten mieletöntä janoa ja paloa Jumalan puoleen kylissä, joissa ihmisillä ei juurikaan ole muuta kuin vaatteet sekä katto pään päällä. Iloisesti leikkivät lapset matkivat mitä puhuimme ja halusivat kävellä käsi kädessä kanssamme kun lähdimme kylästä pois. Mieli oli todella iloinen ja tunsimme tiiminä, että olemme saaneet kävellä Jeesuksen askelissa. Jumala voiteli tiimimme palvelemaan yhdessä niin, että jokainen sai toimia omissa armolahjoissaan. Autonkuljettajamme Alinafe sulautui myös tiimiimme ja hän palveli kanssamme palavasti.

Kävimme seuraavana päivänä myös toisessa kylässä nimeltä Dzongwe, jonne oli rakennettu kaivo. Kylälaiset saivat puhdasta vettä, eikä heidän tarvinnut juoda likaista Shire joen vettä. Tässä kylässä oli aivan erityinen rakkauden ilmapiiri. Kylälaiset olivat kuin ihana iso perhe. Koinkin siellä vahvasti, että olemme niin siskoja ja veljiä Herrassa!

Saimme nähdä joella myös virtahevon. Kokemus oli ihan erilainen kuin mitä olen nähnyt tv:ssä. Otus nousi pintaa, henkäisi isoilla sieraimillaan ja painui pinnan alle. Ikään kuin ilmoitti, että älkää tulko tänne, tämä on minun aluettani. Meillä oli oma reviirimme Jeesuksessa!

Voisin kirjoittaa matkasta vielä paljon enemmänkin, koska kokemus oli niin mahtava! Tärkein asia minulle oli huomata, kuinka Jumala kantoi kaikkien tilanteiden yli ja kuinka voitelu jokaiseen tilanteeseen ja kokoukseen tuli niin voimallisena. Olimme niin lähellä Jumalaa koko ajan. Olen Suomessa jo vuosia sanonut Jumalalle, että tässä olen, vie minut mihin haluat. Ja tällä matkalla haasteellisissa hetkissä Pyhä Henki rakkaudella kysyi monesti, oletko oikeasti Sari valmis! Ja totesin, että silloin vasta voi oikeasti olla valmis, kun ei ole kaikkein helpoin hetki. Jeesus vei ja kuljetti meitä tällä matkalla mihin hän halusi jalkansa, kätensä, suunsa ja korvansa asettaa. Olen todella kiitollinen! Lähetyskenttä kuuluu kaikille uskoville!

Rakkaudella,

Sari

 

KUVIA MATKALTA

Previous
Next