blogi_veijo

Veijo Hämäläinen

LEIMAUTUMINEN

Elämässä on joskus tehtävä valintoja, joiden seuraukset ovat ratkaisevia myöhemmälle kohtalolle. Joskus ympäristön vaikutus on yllättävän sitova. Tiedetään, että sorsalinnut saattavat olla kuoriutumisvaiheessa vaarassa joutua petojen saaliiksi. Siksi ne turvautuvat emoon heti synnyttyään ja seuraavat sitä vaistonvaraisesti. Turvansa vuoksi ne seuraavat sitä eläintä, joka on niitä lähinnä – siis käytännössä aina omaa emoaan. Ei kuitenkaan aina, sillä ihminen on saattanut ajaa emon pois juuri tuolla ratkaisevalla hetkellä ja kuoriutuessaan lintu näkeekin ensimmäiseksi ihmisen. Lintuun sisäisesti rakennetun turvajärjestelmän vuoksi se pitää ihmistä emonaan ja yrittää seurata sitä. Tieteessä tätä nimitetään leimautumiseksi. Side on niin vahva, ettei sitä pystytä enää purkamaan sen synnyttyä. Tämä katastrofi tietää linnulle kuolemaa.

Olen päätynyt käsitykseen, että sama ilmiö esiintyy jossain määrin myös ihmiselläkin. Jos ihminen on elänyt koko ikänsä jäisen lakeuden äärellä pyydystäen hylkeitä, hän ei hevillä ymmärrä, mitä tarkoittaa ”vihreä” tai ”kerrostalo.”  Sama pätee arvomaailmaan. Köyhässä ja vasemmistolaisessa ympäristössä elänyt ihminen pitää vain sitä luonnollisena, minkä on aina nähnyt ja kuullut. Sama pätee siihen, joka ei ole koskaan nähnyt köyhyyttä. Postojnan luolassa elävä olmi on aina ollut täydessä pimeydessä ja sen vuoksi sen silmät ovat täysin surkastuneet.

Terapeutti Seppo Jokinen kertoi, että kerran hänen asiakkaanaan oli mies, joka poti ankaraa ahdistusta ongelmiensa takia. Terapeutti oli yrittänyt auttaa miestä ja tehnyt selväksi, että hän voi päästä vapaaksi, jos avaa itsensä ja tuo esiin kaiken sen pahan, mikä häntä on kohdannut. Mies lienee ymmärtänyt, että hänellä oli vain kaksi vaihtoehtoa: joko avautua tai jäädä ikuiseen vankeuteen. Terapeutti sanoi, että hän kuuli miehen tehneen itsemurhan pian sen jälkeen. Mies ei ollut pystynyt purkamaan sidettään, joka sulki hänen suunsa. Kuolemakin oli hänelle helpompi.

Me tiedämme uskovina, että ihmiselle on mahdotonta vapautua synnin taakasta, mutta Jumalalle kaikki on mahdollista. Hän onkin mahdollistanut meille pääsyn vapauteen Vapahtajan ristin työn kautta. Ongelma on siinä, että ihmiseen on usein iskostunut käsitys, että hänen itsensä täytyy jollakin tavalla edesauttaa itseään, jotta pääsisi ahdistuksestaan pois. Hän on ikäänkuin leimautunut pahan ansaan. Vain silloin kun ihminen armosta, Pyhän Hengen vaikutuksesta saa tajuta, että Jumala antaa syntimme anteeksi ilman meidän ansiotamme tai myötävaikutustamme, pelkästään Vapahtajan veren tähden, hän voi suostua luovuttamaan kaiken Herran käsiin ja vastaanottamaan ikuisen elämän.

Lähetyskentillä voi kouriintuntuvasti todeta, kuinka raskaassa siteessä ihmiset ovat. He ovat tottuneet noitatohtoreihinsa ja guruihinsa, ja heidän on vaikea ymmärtää, että pelastus on heille tarjolla lahjaksi. Evankeliumin viejiltä vaaditaan valtavaa rakkautta ja empatiaa näitä poloisia kohtaan, sekä kärsivällisyyttä kulkea vierellä, heitä kuvaannollisesti taluttaen, niin kauan että he sydämessään pystyvät tuon ilosanoman hyväksymään myös omalle kohdalleen ja suostumaan Vapahtajan hoidettaviksi.

Missiomaailma varustaa näitä rakkauden lähettiläitä vaativaan työhönsä ja lähettää heidät pelastuksesta osattomien luo. On hyvä, jos ymmärrämme, ettei tuota työtä voi tehdä omassa voimassa, ja että se vaatii suurta sitoutuneisuutta. Meidän siunattu tehtävämme on rukoilla heidän puolestaan ja mahdollisuuksien mukaan myös osallistua varustamiseen rakkauden lahjoin. Kuuntele, rakas lukija, myös sydäntäsi. Haluaako Pyhä Henki kehottaa juuri sinua tekemään jotain näiden leimautuneiden puolesta.