HERÄTYS- JA LÄHETYSJÄRJESTÖ

Raportti Israelista


Anna Liisa ja Veijo Hämäläinen vierailivat Mission Israelin lähetyskohteessa toukokuussa 2012.

Israelin väkiluku on nykyisin jo noin seitsemän miljoonaa. Siihen kuuluu venäjää äidinkielenään puhuvia yli kaksi miljoonaa. He ovat tulleet paitsi itse Venäjältä, myös muista entisen Neuvostoliiton ja Itä-Euroopan maista.

Vaikka Israelin valtio tukee juutalaisten paluumuuttoa (alijaa) suurin avustuksin, se ei kohtele venäjänkielistä osaa riittävän kattavasti. Muista suunnista tulevat puhuvat yleensä joko englantia tai hepreaa, taikka molempia, joten he ovat etulyöntiasemassa joka suhteessa. Heillä on valmiudet parhaiden työpaikkojen saamiseen ja korkeampaan koulutukseen.

Kun venäjänkielinen perhe tulee Israeliin, he eivät yleensä osaa muuta kieltä ja siksi heidän pitäisi saada ensin kieliopetusta. Valtio tarjoaa kyllä sitä, mutta perheet ovat yleensä hyvin vähävaraisia, ja siksi vanhempien on pakko pyrkiä heti töihin. Näin kieliopetus jää kesken.

Mutta töiden saantikin on vaikeaa ilman kielitaitoa. Heille jää yleensä huonoiten palkatut aputyöt. Monta kertaa he joutuvat kohtaamaan pitkiä työttömyysjaksoja. Tästä seuraa kasautunut huono-osaisuus ja jopa ruoan ja välttämättömyystarvikkeiden puute. Kielitaidon puuttuessa he eivät voi kunnolla asioida virastoissakaan. Näin monilta jäävät lailliset sosiaalietuudetkin saamatta.

Seurakunta tarpeiden keskellä

Näiden valtavien tarpeiden keskelle ovat Dmitri ja Elmira perustaneet Armon talon seurakunnan.

Sen soppakeittiö tarjoaa kunnon ruokaa maanantaisin ja torstaisin vanhassa seurakuntatalossa, Diman ja Ellan entisessä asunnossa (oikeastaan sen kylkeen rakennetussa lisärakennuksessa tai pihalla). Ruoka-annokseen kuuluu todella hyvää keittoa ja lautasellinen pastaa tai vastaavaa tukevampaa ruokaa, sekä leipää ja mehua.

Ennen ruoan tarjoamista he julistavat paikalle tulleille evankeliumia. Nyt on alettu myös keskiviikkoisin jakaa samassa keittiössä valmistettua ruokaa seurakunnan uudessa kokoustilassa toisella puolen kaupunkia. Kummankin paikan ympäristössä asuu köyhää ja tarvitsevaa väkeä. Lisäksi näiden ruokatilaisuuksien yhteydessä annetaan muonapaketteja vietäväksi niille, jotka eivät edes pysty tulemaan itse paikalle.

Dima pitää raamattukoulua kuntoutuskeskuksen olohuoneessa torstaisin. Periaatteessa se on avoin kaikille, mutta tällä hetkellä siihen osallistuu vain kuntoutuskeskuksen asukkaita. Osa asukkaista käy ulkopuolisessa työssä ja osa avustaa soppakeittiössä.

Sunnuntaisin on vanhassa seurakuntatalossa ovet avoinna sitä varten, että tarvitsevat voivat tulla hakemaan taloustarvikkeita ja vaatteita. Viimeksi mainittuja on varastoitu suurina laatikkoina talon tiloihin. Valtaosa näistä tulee Joosef-projektin kautta, joka on osa suurempaa kansainvälistä avustushanketta. Toimeenpano tapahtuu eri seurakuntien, mm. Armon talon seurakunnan kautta. Tarvitsevia on todella paljon ja kysyntä olisi suurempi kuin voidaan toteuttaa.

Armon talon seurakunnassa käy lähinnä vain lähialueen venäjänkielisiä ihmisiä. Tosin jotkut juutalaisetkin ovat ottaneet tavakseen käydä, koska ”vaikka siellä saarnataan Jeesuksesta ja siunataan ruoka Jeesuksen nimessä, se on kuitenkin ilmaista”. Kaikki seurakunnassa käyvät venäjänkielisetkään eivät ole uskossa, mutta pikku hiljaa he kuulevat evankeliumia.

Äärimmäisen arvokasta työtä

Diman ja Ellan työ on äärimmäisen tärkeää ja arvokasta. Ongelma on resurssien puute. Erityisesti tarvittaisiin työvoimaa lisää, koska nyt lähes kaikki on Diman ja Ellan harteilla.

Kuitenkaan työhön ei voida ottaa ketä hyvänsä. Työntekijän olisi osattava tehtävänsä ja puhuttava sekä venäjää että hepreaa. Jos tehtäviin kuuluu evankeliumin jakamista, puheen olisi oltava oikeaa, Raamattuun nojaavaa opetusta. Jos näissä tapahtuisi virheitä, korjaaminen vaatisi enemmän työtä kuin jos Dima ja Ella olisivat tehneet kaiken alusta alkaen itse.

Seurakunta huolehtii kaikenikäisistä. On paljon vanhuksia, joita täytyy käydä katsomassa. Osa heistä on sairaalassa, kuten juuri meidän siellä ollessamme eräs nainen, joka sairastaa vaikeaa syöpää. Dima ja Ella sekä osa seurakuntalaista pitävät jatkuvaa yhteyttä häneen ja käyvät rukoilemassa tämän puolesta. Ihmeen kautta potilaalta olivatkin kivut kadonneet, vaikka muutoin ei parantumista ollut vielä tapahtunut. Lääkäritkin ihmettelivät kipujen katoamista.

Työikäisistä huolehditaan ruokajakelun ja vaateavun kautta, sekä pidetään muutoin yhteyttä niihin, jotka eivät käy seurakunnassa.

Nuoriso on ongelmallinen, sillä se oppii helposti ympäristön maallistuneet tavat ja vieraantuu vanhemmistaan. Kuitenkin tulevaisuus olisi nuorissa. Erityisesti lapsiin panostetaan paljon.

Uusissa seurakuntatiloissa annetaan säännöllistä ylistys- ja raamattuopetusta lapsille. Heidät on jaettu kahteen ryhmään iän perusteella. Molemmat ryhmät osallistuvat kuitenkin viikon sapattikokoukseen omalla ohjelmallaan. Saatoimme kuulla, miten kaikilla pienimmistä suurimpiin oli sana seurakuntalaisille. Pienimmät olivat opetelleet ulkoa jonkin lyhyen lauseen (”Jeesus on Herra”) ja suuremmat lukivat hepreaksi raamatunlauseita. Näin he integroituvat mukaan seurakuntaelämään jo pienestä pitäen.

Uudet seurakuntatilat olivat varsin käytännölliset. Talon käyttöoikeuden on lahjoittanut rikas juutalaismies ja antanut heille oikeuden muuttaa sisustusta mielensä mukaan. Kuntoutuskeskuksen asukkaat ovat olleet mukana talon saneeraustöissä, maalauksessa, laatoituksessa ja kirvesmiestöissä, joten tilat oli saatu hyvään kuntoon omalla työllä.

Sapattikokous

Sapattikokouksessa vallitsi tiivis yhteyden henki. Väkevän ylistyksen jälkeen lapset esittivät oman osuutensa ja sitten Dima saarnasi. Tällä kertaa hän puhui avustavasta palvelutyöstä ja siitä, miten tärkeää se on, vaikka monta kertaa se ei olekaan suoraan kaikkien näkyvillä. Aivan samoin kuin me kaikki tarvitsemme jokaista ruumiin jäsentä, kaikki seurakunnan jäsenet ovat välttämättömiä, tarpeellisia ja hyödyllisiä koko seurakuntaruumiille. Ilman jokaisen panosta seurakuntaruumis voi pahoin.

Messiaanisen seurakunnan tapaan sapattikokouksen jälkeen kaikki viihtyivät siellä vielä pitkään seurustellen ja nauttien pientä purtavaa ja juomia talon keittiöpisteestä. Seurustelun sakramentti oli siis ahkerassa käytössä. Panimme merkille ilon, joka yhdisti seurakuntaan kuuluvia. ”Beersheva on venäläinen Jerusalem!”

Veijo ja Anna Liisa Hämäläinen


Armon talo sijaitsee Beer Shevassa ja sen yhteydessä toimii soppakeittiö köyhille, miesten kuntoutuskeskus, raamattukoulu ja seurakunta.


Soppakeittiö on auki kolme kertaa viikossa ja se ruokkiin niin Sanalla kuin leivällä alueen vähävaraisia. Soppakeittiö on osoittautunut voimalliseksi tavaksi välittää Jumalan rakkautta ja pelastusta Hänessä. 


Kuntoutuskeskuksessa moni rappiolla ollut mies on löytänyt Jeesuksen ja elämä on muuttunut. Takana pastori Dima Brodtkin.


Armon talon seurakunta.


Armon talossa panostetaan paljon lapsiin.


Anna Liisa (keskellä) ja Ella Brodtkin. Vasemmalla tulkki. 

Missiomaailma Israelissa

  • Soppakettiö kolme kertaa viikossa Beerseban köyhille
  • Huumehoitokoti miehille
  • Messiaaninen seurakunta
  • Exodus-työ