Hei Heidi! Kiitos, että olette luonamme ja kiitos mahtavasta työstäsi. Haluaisimme kuulla lisää palvelutyöstäsi Mosambikissa ja miten asiat ovat sujuneet mielestäsi.

-Olen niin iloinen, että saan elää tässä ajassa. Herra on uskollinen. Hän on uskollinen myrskyissä. Elämässä on myrskyjä, mutta Jeesus rauhoittaa ne. Se on kaunista. Mosambikissa näemme paljon kasvua. Ihmiset laajentuvat nyt 35:een kansaan ja sydämemme ovat todella niitä vähäisimpiä, kadonneita ja rikkinäisiä varten. Oli upeaa katsoa, kuinka Jumala kohtasi erästä mosambikilaista nuorta miestä, jonka löysin kaatopaikalta Etelä-Mosambikista. Nyt hän on naimisissa kauniin suomalaisen naisen kanssa ja Herran käytössä saarnaten evankeliumia. Mikä siunaus nähdä, kuinka Jumala lähettää täynnä uskoa ja voimaa olevia mosambikilaisia ympäri maailman. Se todella ilahduttaa sydäntäni.

-Minusta tuntuu, että lähestymme aikuisuutta ja kasvua. Olemme olleet Mosambikissa 22 vuotta ja on hienoa nähdä lasten kasvavan ja johtavan nyt kaikkia päämajoja. Monet tuhannet ihmiset eri uskonnoista ottavat vastaan Jeesuksen ja se on rohkaisevaa.

Tämä on toinen kertasi Suomessa ja kierrät paljon maailmaa. Mosambikissakin on varmasti paljon työtä. Mikä saa paljosta matkustamisesta kannattavaa?

-Minulla on voimallinen vastaus. Minä en koskaan halunnut matkustaa. Olin todella iloinen saadessani työskennellä kaatopaikalla lähes 8 vuotta poimien lapsia kadulta ja tuoden heidät kotiin. Parikymmentä vuotiaana saarnasin suurille joukoille ja Herra käski minun lopettaa, joten lopetin. En ymmärtänyt miksi, mutta Hän sanoi: ” Sinä et tiedä mitään Valtakunnastani. Haluan, että opit maan köyhiltä, koska Jumalan Valtakunta kuuluu köyhille hengessä.” He ovat tarvitsevia ja riippuvaisia. Jos Jumala ei näyttäydy, nämä ihmiset kuolevat.

-Minä ja mieheni vietimme lähes 20 vuotta Aasian köyhimpien ihmisten kanssa ja Yhdistyneessä Kuningaskunnassa kodittomien kanssa. Menimme Mosambikiin ja olimme todella onnellisia auttaen slummeissa ja kaatopaikalla. En koskaan halunnut matkustaa. Olin onnellinen planeetan köyhimpien kanssa. He ovat vastaanottaneet Jeesuksen niin nopeasti. Olin todella onnellinen Mosambikissa. Eräänä päivänä Pyhä Henki tuli ylleni Mosambikissa ja aloin nyyhkyttää kuin pieni vauva, sillä kuulin Herran sanovan: ”Nyt on aika palata kansojen luokse.” Minä kirjaimellisesti huusin kuin vauva. Olin itsekäs ja lapsellinen. Vastasin Jumalalle: ”Jumala, en tahdo mennä. He eivät ole nälkäisiä.” Hän sanoi: ”Vietä kolmasosa ajastasi maailman kolmasosan kanssa.” Minä sanoin: ”Ei, pyydän, älä pakota minua. He eivät tahdo. He eivät ole nälkäisiä Sinun puoleesi, Jeesus. En tahdo mennä. En tahdo lähteä.” Joukko lapsiani laski kätensä ylleni. Olin maassa aivan mudassa, kasvoihin asti. He rukoilivat kielillä ja sanoivat: ”Äiti, sinun täytyy vastata myöntävästi Jeesukselle. Mitä tahansa Hän pyytääkään sinulta, sinun täytyy myöntyä.” He eivät tienneet, että minun myöntymiseni tarkoittaisi, että Herra veisi
minut pois heidän luotaan kolmasosa-ajaksi. Lapset itkivät ja rukoilivat, ja minä vastasin myöntävästi Jeesukselle. Silti en lähtenyt.

-Rukoilin näköä sokeille, koska Randy Clark oli laskenut kätensä ylleni ja profetoinut, että sokeat tulevat näkemään, kuurot kuulemaan, rammat kävelemään, kuolleet heräämään ja köyhät tulevat kuulemaan ilosanoman. Minä innostuin ja rukoilin kaikkien puolesta eikä kukaan parantunut. Osoitin taskulampulla heidän silmiinsä, mutta he eivät nähneet. Tein sitä vuoden ajan eikä kukaan parantunut. Mosambikissa rukoilin erään sokean naisen puolesta, jolla oli valkoiset silmät. Rukoillessa hän kaatui ja silmät muuttuivat ruskeiksi. Hän parani. Hänellä oli sama nimi kuin minulla, Mama Heidi. Ensimmäisen kerran koskaan näin, kun sokea sai näkönsä.

-Menin huoltoasemalle ja innoissani rukoilin miehen puolesta, jolla oli kasvain päässään. Hän ei parantunut. Päätin soittaa lääkäriystävälleni, joka asui New Yorkissa. Hän lensi Atlantin yli Mosambikiin ja leikkasi kasvaimen pois. Soitin hänelle, ja jo kahden viikon päästä hän tuli. Seuraavana päivänä rukoilin erään toisen sokean naisen puolesta. Hän oli kuullut muista ihmeistä ja hänet tuotiin luokseni. Rukoilin hänen puolestaan ja hän alkoi huutaa: ”Sinulla on musta paita!” Hän oli sokeutunut 8-vuotiaana, joten hän tunsi värit. Kyläläiset alkoivat huutaa: ”Mama Heidi näkee, mama Heidi näkee!” Olin ihmeissäni, kaksi sokeaa naista ja kummankin nimi oli Heidi.

-Lähdin toiseen paikkaan Mosambikissa eräälle areenalle. Innostuin todella ja huusin: ”Tuokaa luokseni kaikki sokeat!” Ajattelin, että ehkä minulla oli parantamisen voitelu. Siinä tilaisuudessa oli satoja ihmisia, joista yksi nainen oli sokea. Hänet tuotiin luokseni. Innostuneena laitoin käteni hänen valkoisille silmilleen. Hän kaatui. Hänen silmiensä väri muuttui valkoisiksi, harmaiksi ja ruskeiksi. Olin niin innoissani, etten tiennyt mitä tehdä. Katsoin ihmisiä ja kysyin naisen nimeä. Hänen nimensä oli Mama Heidi. Paikalla ollut saksalainen lähetyssaarnaajaystäväni sanoi minulle: ”Ei se ole mahdollista. Mikä hänen oikea nimensä on?” He vastasivat: ”Mama Heidi”. He nostivat tämän pienen naisen ylös, joka nyt näki. He heittelivät häntä ilmaan kiljuen ja huutaen onnesta: ”lalalalalaaa, Mama Heidi näkee, Mama Heidi näkee!” Laitoin käteni silmilleni. Olin polvillani ja ihmettelin: ”Onko minulla sama voitelu kuin Kathryn Kuhlmanilla? Tai Aimee Semple McPhersonilla?” Minut oli kutsuttu parantamaan sairaita. Silloin Herra sanoi minulle hyvin selvästi: ”Olet sokea.” Minä vastasin: ”En ole sokea, olen lähetyssaarnaaja”. Herra sanoi uudelleen: ”Olet sokea!” Vastasin: ”Herra, ruokin köyhiä.” Herra sanoi uudelleen: ”Olet sokea!” Minä vastasin: ”Kyllä, Herra.” Silloin itkin kuin lapsi ja sanoin: ”Jeesus, anna minun nähdä!” Ymmärrän, että tämä oli merkki sokeudestani. Kolme sokeaa naista, joilla oli kaikilla minun nimeni, Mama Heidi, ja nyt he näkivät. Kädet silmilläni itkin Jumalaa avaamaan silmäni ja yhtäkkiä näin. Näin Suomen. Minä näin Slovakian, Hong Kongin ja Kiinan. Näin Brasilian, Kolumbian ja Argentiinan. Näin Amerikan. Herra sanoi: ”Monet, jotka eivät Minua tunne ovat köyhiä, kurjia, sokeita ja rampoja. Etkö rakasta myös heitä?” Hän kertoi, että kehittyneiden maiden seurakunnissa monet syövät Hänen pöydältään putoilevia muruja. He syövät homehtunutta leipää. Hän kysyi, enkö rakastanut myös heitä. Jeesus sanoi: ” Minä olen elämän leipä ja haluan antaa teille tuoretta leipää joka päivä.” Joten minä tulin Suomeen.
Kiitos, että tulit!

Haastattelija: Maija Ahonen
Käännös: Iiris Äijäläinen